Magmaa ja maanjäristyksiä

Vulkanismi= eli tuliperäinen toiminta on ilmiö, jossa maansisäinen kuumuus purkautuu sulana kiviaineksena eli magmana. Maan pinnalle virrannut magma on laavaa. Jähmettyneestä  laavasta muodostuu tulivuoria. Vulkaanisiin ilmiöihin kuuluvat tulivuortenpurkaukset, kuumat lähteet ja vulkaaniset kaasupurkaukset.

Tulivuoret voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: kilpi- ja kerrostulivuoriin.

    Kerrostulivuoret ovat kartion muotoisia ja rinteiltään jyrkkiä. Ne muodostuvat päällekäisistä laavan ja vulkaanisen tuhkan kerroksista. Kerrostulivuoret ovat tyypillisä tulivuoria mannerlaattojen saumakohdissa. Erityisesti niitä esiintyy alityöntövyöhykkeillä.

    Kerrostulivuorten sitkeä laava muodostaa yleensä purkausaukon eli kraatterin suulle kovan kuoren tai laavatapin, jonka alla magman ja vulkaanisten kaasujen paine pääsee kohoamaan. Lopulta paine räjäyttää purkausaukon laavatapin tieltään. Tällöin tapahtuu räjähdyspurkaus. Ympäristöön leviää tefraa eli vulkaanista tuhkaa.

    Kilpitulivuoret muodostuvat basalttisesta, emäksisestä laavasta, joka on helposti juoksevaa ja nopeasti virtaavaa. Vuoret ovat loivarinteisiä ja laakeita tulivuoria, jotka syntyvät mereisten laattojen saumakohtiin tai kuumien pisteiden päälle. Purkaukset ovat rauhallisia. Räjähdyksiä tapahtuu vain, jos vettä pääsee purkautumiskanavaan. Purkauksissa ei yleensä vapaudu tuhkaa, mutta laava voi suihkuta tuliverhoina maanpinnan yläpuolelle.

Maanjäristykset

Maanjäristys tapahtuu, kun kallioperään varastoitunut jännitys ylittää kiviaineksen lujuuden. Tällöin kallioperä repeää ja energia vapautuu nopeasti maapallon kuoressa, mikä saa aikaan seismisiä aaltoja. Suurin osa maanjärisyksistä tapahtuu litosfäärilaattojen reunoilla, mutta järistyksiä voi olla myös laattojen keskellä.

    Maanjäristyksen järistyskeskus eli hyposentri on maankuoren sisällä. Suoraan sen yläpuolella maanpinnalla on episentri, jossa maanjäristyksen tuhovaikutus on voimakkain. Hyposentristä lähtee liikkeelle kahdentyyppisiä seismisiä järistysaaltoja. Pitkittäiset P-aallot eli primääriaallot etenevät maankuoren sisällä, ja niiden nopeus on 6-14 km/s. Aallot ovat hitaampia kiinteässä kalliossa ja nopeampia syvällä maan sulassa vaipassa. Poikittaiset S-aallot  eli sekundääriaallot ovat lähes puolet P-aaltoja hitaampia. S-aallot eivät läpäise nestemäisiä eli sulia kerroksia maan sisällä.

    Episentristä lähtee ympäristöön myös pinta-aaloja eli L-aaltoja, jotka ovat hitaita mutta saavat aikaan suurimmat tuhot. Pinta-aallot ovat sitä voimakkaampia, mitä lähempänä maanpintaa hyposentri sijaitsee.

    Maanjäristyksen voimakkuutta kuvataan magnitudilla. Yleensä käytetään Richterin asteikkoa, joka on logaritminen. Suomessa tapahtuu vuodessa kymmeniä maanjäristyksiä, mutta niiden magnitudi on hyvin pieni.

Maanjäristykset Turkissa

Turkki sijaitsee seismisesti aktiivisella alueella, joten maanjäristykset ovat mahdollisia kaikkialla maassa. Maanjäristyksille alttiimpia alueita ovat Antalyasta länteen sijaitsevat maa- ja rannikkoalueet ja Diyarbakirista itään sijaitseva maaseutu. Lisäksi maan halki kulkee kaksi maanjäristyksille altista kaistaletta maan pohjois- ja kaakkoisosissa. Istanbul sijaitsee niin sanotulla Marmaran murtumalinjalla, jossa 1999 tapahtunut järistys aiheutti suurta tuhoa Izmitin kaupungissa ja sen läheisyydessä. Vuodesta 1900 lähtien Turkin alueella on mitattu kolmisenkymmentä yli 7 Richterin maanjäristystä. Tällaisten maanjäristysten aikaväli on tavallisesti ollut 4-7 vuotta.

Tehtävä 3, s.106

Maanjärisyksiä taphtuu myös merien alla. Miksi nekin ovat vaarallisia?

- Meren pohjassa tapauhtuva maanjäristys voi saada aikaan hyökyaallon, eli tsunamin, josta seuraa suuria tuhoja.