Maanpinta- biosfäärin pohja

Maaperä on maankuoren päällimmäinen osa, irtomaakerros, josta kasvit ottavat tarvitsemansa veden ja ravinteet. Sen alla on kallioperä, jonka pinta on pitkän ajan kuluessa paikoitellen hajonnut, rapautunut, pieniksi paloiksi tuulen, sateen ja lämpövaihteluiden vaikutuksesta. Maaperän aines on syntynyt kallioperästä hitaasti rapautumalla tai se on kulkeutunut ja kasaantunut tuulen, veden tai jään avulla. Lisäksi maaperään on sekoittunut kuolleiden eliöiden jäänteistä syntynyttä eloperäistä eli orgaanista ainesta.
Suomena maaperä on muodostunut pääosin viimeisen jääkauden aikana ja sen jälkeen. Mannerjää irrotti ja murskasi kallioperää sekä muuta ainesta, kuljetti niitä ja kasasi uudelleen. Paikoin maisemassa on näkyvissä selviä eri maalajeista koostuvia muodostumia, ja paikoin kallioperää peittää vain ohut maakerros. 
Suomen kallioperä on maapallon vanhimpia. Sen vanhimmat osat sijaitsevat maamme pohjois- ja itäosissa.

Maalajit 

Maaperä koostuu maalajeista, jotka sisältävät lajitteita. Lajitteet jaotellaan rakeiden läpimitan mukaan. Lajitteita ovat muun muassa lohkareet, sora ja hiekka. Maalajit koostuvat usemmiten kahdesta tai usemmasta lajitteesta, harvoin vain yhdestä.
Maalajit jaetaan kivennäismaalajeihin ja eloperäisiin maalajeihin niiden syntytavan perusteella. Kivennäismaalajit ovat syntyneet kallioperästä rapautumalla. Eloperäiset maalajit ovat syntyneet kuolleiden kasvien ja eläinten hajotessa.
Kivennäismaalajien syntyyn ovat vaikuttaneet mannerjäätikön ja sen sulamisvesien liikkeet. Mannerjäätikkö on liikkuessaan repinyt mukaansa paljon kiviä ja maa-ainesta. Kun mannerjää alkoi sulaa, sen sisällä ollut maa-aines jäi kallioperän päälle sellaisenaan. Näin on syntynyt Suomen yleisin maalaji, moreeni, jota on yli 50% maamme pinta-alasta. Moreeni on yleinen maalaji metsien, savikoiden ja turvemaiden alla. Se on ainoa maalaji, joka sisältää kaikkia lajitteita lohkareista saveen sekoittuneena. Se on siin lajittumaton maalaji. Sen sijaan lajittuneita maalajeja ovat sora ja hiekka. Kivennäismaiksi luokitellaan maat, joissa eloperäistä ainesta on alle 20%.
Maannos on maaperän yläosaan kehittynyt kerroksellinen rakenne, jonka on saanut aikaan ilmaston, rapautumisen, kasvillisuuden, eläinten ja maaperän hajottajien yhteisvaikutus. Eri leveysasteilla on erilaisia maannoksia.

Ilmaston ja kasvillisuuden vaikutukset maaperään

Trooppisessa ilmastossa rankat sateet ja korkea lämpötila nopeuttavat kemiallista reaktiota. Siksi maaperä on usein rappautunutta. Eloperäistä ainetta on pintamaassa vähän, koska hajottajat toimivat tehokkaasti. Näillä alueilla esiintyy latosolimaannoksia. Ne ovat väriltään punaruskeita, koska rauta-, alumiini- ja magnesiumoksidit eivät huuhtoudu vajoveden mukana, vaan jäävät maaperän yläosaan. Maannokset soveltuvat huonosti maanviljelyyn vähäravinteisuuden takia. Kuivuessaan latosolimaannos kovettuu lateriitiksi. 
    Havumetsäilmastojen alueella on kosteaa ja viileää, jolloin hapan eloperäinen aines hajoaa hitaasti ja muodostaa podsolin. Sadevesi muuttuu laimeaksi hapoksi valuessaan humuskerroksen läpi ja liuottaa kivennäismaan yläosasta mineraaleja. Humuskerroksen alla oleva uuttumiskerros on vaalena harmaa, koska se sisältää runsaasti kvartsipitoista hiekkaa. Uuuttumiskerroksen alla on rikastumiskerros, johon rauta- ja alumiinioksidit kertyvät. Vajovesi vie mukanaan ravinteita, jolloin ne ovat kasvien ulottumattomissa.
    Aroalueiden maannos on mustamulta eli tsernosemi, joka on erinomaista viljelymaata. Vajovesi huuhtoo pintamaassa olevia ravinteita syvemmälle maaperään, vettä läpäisemättömään lössikerrokseen asti. Kesällä haihtuminen on sateita suurempaa ja syvältä maaperästä nousee ravinnepitoista vettä kapillaarisesti pintakerrokseen, johon on muodostunut tumma humuskerros eli mustamulta.
Turkissa esiintyy vuoristomaannosta ja mustamultamaannosta! 

Tehtävä 1, s.79
Millaista maannosta esiintyy
a) Unkarin pustalla: Ruskomaannos
b) Suomen havumetsissä: Podsolimaannos
c) Kongon sademetsäalueella: Latosolimaannos