Eroosio- liikuttavat voimat

Eroosiolla tarkoitetaan kallioperän ja maaperän kulumista veden, tuulen, aallokon tai jään kuljettaessa rapautumistuotteita paikasta toiseen. Eroosiovoimat kuluttavat maa- ja kallioperää, kuljettavat eroosio- ja rapautumistuotteita sekä lajittelevat ja kasaavat ne lopulta jonnekkin muualle. Maanpinnan muodoista on nähtävissä, mitkä eroosiovoimat ne ovat synnyttäneet.

Heti ihmisen toiminnan jälkeen eniten pinnanmuotoja tasaava voima on vesi. Joki saa alkunsa sataneesta vedestä. Vesi valuu rinteitä alas kuluttaen samalla itselleen jokiuomaa. Mitä nopeammin vesi virtaa, sitä suurempia kappaleita se pystyy kuljettamaan. Pohjaeroosion takia joki kaivautuu yhä syvemmälle ja sen reunoista tulee jyrkkiä. Kuvilla alueilla joki muodostaa syvän kanjonin, mutta sateisilla alueilla maa-ainesta huuhtoutuu sadeveden mukana ja uoman reunat romahtavat massaliikuntojen vaikutuksesta jokeen. Näin muodostuu V-laakso.

Joki myös kuljettaa kuluttamaansa maa-ainesta. Aines voi kulkeutua joen mukana veteen liettyeenä ja liuenneena tai pohjalla pyörien ja liukuen. Yläjuoksuilla on usein paljon korkeuseroja, kuten vesiputouksia ja koskia. Joet ovat yläjuooksulla kapeampia kuin alajuoksulla. Ajan mittaan epätasaisuudet kuluvat pois ja lopulta joki virtaa hitaasti leveässä uomassa.

    Kun virtaama vähenee ja joen nopeus hidastuu, suuremmat kappaleet eivät enää pysy virran mukana, vaan kasautuvat joen pohjalle. Silloin joki madaltuu. Tulvan sattuessa virtaama lisääntyy äkillisesti ja joen pohjalle kasautunutta ainesta huuhtoutuu virran kuljetettavaksi ja usein joen penkereitten ylitse kummallekin puolelle tulvatasangoksi. Mitä hienompaa maa-aines on, sitä kauemmaksi se joen uomasta kulkeutuu. Karkeampi aines taas kasautuu tulvien aikana joen uoman lähelle muodostaen tulvavallin. Joet tulvivat silloin tällöin luonnostaan ja tulvien mukana tulvatasangoille levittyvä liete on hyvin ravinnepitoista. Tämän vuoksi ihmiset asuttavat ja viljelevät tulvatasankoja.

    Veden virtaus kuluttaa jokea myös sivusuunnassa. Sivueroosion vaikutuksesta joki alkaa mutkitella. Voimakas virta kuluttaa uomaa tehokkaasti ulkokaarteesta, ja samalla hitaampi virtaus kasaa sisäkaarteeseen ainesta hiekkasärkäksi. Joen mutkia kutsutaan meandereiksi. Kun joki oikaisee kulkureittiään meanderin välisen särkän lävitse, jäljelle jää vanha varsinaisesta jokiuomasta irtautunut makkarajärvi.

    Joki laskee yleensä mereen, jossa virtaus loppuu. Suisto eli delta syntyy alueelle, jossa joki laskee mereen ja haarautuu useiksi suuhaaroiksi. Joen kuljettama hiekka ja liete kasaantuvat kerrostumiksi joen pohjalle ja sivuille, mikä saattaa vaikuttaa joen virtaamaan. Kasaantunut maa-aines siirtää rannikkoa yhä kauemmaksi merelle muodostaen samalla hedelmällistä viljelysmaata.

      
     -Tuuli kuljettaa pieniä hiekanjyviä pitkiäkin matkoja.                  Kuivilla alueilla tuulen kuljettama hiekka hioo kalliota              tyvestä ja muodostaa sienikalliota.

• Dyynejä syntyy, kun tuuli siirtää hiekkaa mukanaan ja kasaa sitä keoiksi.
• Aallokko syntyy, kun tuuli saa aikaan vesimolekyylien pystyliikkeen. Mitä pitkäkestoisemoi ja voimakkaampi tuuli on, sitä korkeampia aaltoja syntyy.

Tehtävä 2, s.115

Selvitä, missä päin Suomea esiintyy dyynejä?

- Tunnetuimmat dyynit Suomessa ovat Yyterin ja Kalajoen hiekkadyynit. Näkyvimpiä dyynejä on rannikkoseuduilla, mutta sisämaassa on monia vaikeasti havaittavia kasvillisuuden peittämiä niin sanottuja kuolleita dyynejä.